Something different

Lisa kirjoitti mielenkiintoisesta asiasta blogissaan kuinka meidän ajattelumme muuttuu aikuistumisen myötä (käy lukemassa täältä jos haluat lukea). 
Tässä kuvassa on meneillään joku lukio ykkösten nöyryytystapahtuma keskellä Espan puistoa perjantai iltapäivänä. Kuka meistä aikuisista konttaisi ja kumartelisi tuolla puistossa ihan sen vuoksi että se ehkä olis hauskaa, ei luultavasti kovinkaan moni mutta miksi ei! Ryhmässä nöyryytys ei olisi niin paha kuin yksinään (silloin soitettaisi valkoinen auto hakemaan pois), tuollainen hauskuus saattaisi olla hyvinkin vapauttava hetken kokemus ja ainakin saisi hyvät naurut, MUTTA sosiaalinen mielipide estää meitä tekemästä tätä. Mitä se naapurinkin rouva ajattelee jos näkee minut tekemässä tuon jne. 
Ei lapsena ajateltu niin pitkälle sitä tehtiin kaikkea hauskaa ja ajateltiin myöhemmin jos ajateltiin. Kuinka hauskaa olis mennä hyppiin kuralätäkköön mutta eihän se käy. Jos minulla olisi lapsi mukana hyppimässä kanssani lätäkössä se olisi aikuisten mielestä söpöä kuinka pidetään yhdessä hauskaa mutta jos yksin hypin siellä lätäkössä se valkoinen auto soitetaan taas noutamaan. Olisiko vapauttaa olla hieman pöhkö, ajatteli muut mitä tahansa!!!

Lisa wrote interesting text how our thinking changes over the years (read here). In this picture is some kind of high school happening, you know the first class humiliation. Happening was middle of the town where everybody see this. Can you imaging doing something like this now as an adult, I don't think so. Social pressure about what we are doing in public is too high that any adult would risk her/his reputation even just for fun. It might be so liberating to do something crazy like jumping in puddles. If you are doing that with the child it is okey and cute, you just having fun with your child BUT do that without child and everybody is looking at you like a crazy person, right!
It would be very liberating to be little goofy without thinking what others think about you:)

posted:

Comments

  1. Kuralätäköihin vain, se on terapeuttista! :D

    ReplyDelete
  2. This is a wonderful photograph, Henrietta! I agree, allowing outselves to be goofy from time to time would be quite liberating. However, most of us is too concerned with how would that be accepted by our friends, co-workers, clients, children, and even complete strangers on a street.

    ReplyDelete
  3. Well, taking photos candidly somehow shows the real personality of an individual :)

    Visit my photo blog :)

    Biboy Fotograpiya
    Visit the Philippines. Filipino Photo Hobbyist.

    ReplyDelete
  4. Everyone needs to be goofy now and then, no matter how old! I love the expression of the person in the foreground!

    ReplyDelete
  5. Hej Henrietta,
    I am now back after a long break. I like all the changes you made on your blog and I also see that you use G+. I have to look into that.
    Hugs,
    Ingrid

    ReplyDelete
  6. Point taken! We should all seek out a bit of crazy, childish fun! To heck with what others think :)
    Wishing you a recklessly fun week,
    Anna

    ReplyDelete
  7. Niin se lapsen mieli, minne se on kadonnut. Joskus, ihan vahingossa saattaa erehtyä hupsuttelemaan. Se tuntuu hyvälle, mutta eihän sitä sillä lailla saa riehaantua. Aikuinen ihminen. Harmi...

    ReplyDelete
  8. Interesting thoughts love the photo!

    ReplyDelete
  9. I LOVE this Henrietta!
    Being an instructor at the university here, I see a lot of stuff like this. Most of it is harmless and really very funny. By the way, as long as I know that no one is looking, I still jump in puddles after the rain!! :-)

    Thank you so much for sharing this today at The Creative Exchange.

    Have a wonderful day!

    lisa.

    ReplyDelete
  10. Hyvä huomio ja hauska kuva!

    Lasten ja eläinten kanssa voi ronskisti tehdä vaikka mitä. Miks vaan silleen?

    Noustaan kapinaan!!! Jos uskalletaan ;-)

    ReplyDelete
  11. I just read Lisa's post! I'm a little behind on my blog list. :/

    Anyway, I agree with you that adults are expected to act a certain way so we sometimes miss out on a lot of fun. I remember my first kiss: standing in the pouring rain. Afterwards we skipped through huge puddles. I'd never even think of doing something like that now. Maybe I should. :)

    ReplyDelete

Post a Comment

Thank you-kiitos-tack-merci-danke schön
Your comments brightens up my day:)

Popular Posts